Hiljaa

Hiljaa Hiljaa sa kätesi ojensit, otit pois sen vieläkin hiljempaa, ylt'ympäri puut ne helisi ja kuurassa kimmelsi luminen maa; ma kuulin askelet eroovat, näin varren vienon, mi vieri pois, ja yksin yössä ma seisoin, - oli kuin jotakin kaunista kadonnut ois. Ma seisoin ja mietin ja muistelin: Mikä olitkaan, runo kaunis sa, jok' äsken soit minun mielessäin ja jok' olit vallan jo valmiina. Yhä tuota ma turhaan tuumailen. Mikä poissa on, se jääpi pois. Mut mielein tuntuu niin tyhjältä kuin jotakin kaunista kadonnut ois. -Eino Leino